IMG_5545IMG_5529IMG_5541

IMG_5717IMG_5550IMG_5571IMG_5578IMG_5593IMG_5597IMG_5657IMG_5652IMG_5630IMG_5662IMG_5676IMG_5680IMG_5682IMG_5704IMG_5706IMG_5739

Vilna oli minulle hieman yllätys. Olin kuullut kaupungista paljon hyvää etukäteen, ja odotukseni olivat tietenkin korkealla. Silti oletin kaupungin muistuttavan paljon Riikaa ja Tallinnaa. Paljon yhteneväisyyksiä löytyikin, ja minulle tuli ihanan kotoisa olo oltuani reissussa jo viikon. Mutta jotenkin Vilnassa oli erilainen tunnelma muihin Baltian pääkaupunkeihin verrattuna. Vanhakaupunki sulautuu muuhun kaupunkiin huomaamattomammin kuin Tallinnassa ja Riikassa, ja boheemia tunnelman voi aistia kaupungissa muun muassa Užupis kaupunginosasta. Eräs ystäväni osasikin kiteyttää oivaltavasti eroavaisuuden sanomalla, että Vilna on jollain tavalla keskieurooppalaisempi kaupunki. Tähän saattaa vaikuttaa Liettuan katolinen ja Puolaan sidonnainen historia.

Sää Vilnassa oli välillä aurinkoinen ja välillä myrskyisä, mikä kyllä soveltui minulle, sillä mieleni teki viettää yksi päivä enimmäkseen kahvilassa istuen ja kuvia muokaten. Lemppari kahvilankin löysin jo kaupungista. Mood Makersissa en ollut ainoa läppärin ja hyvän kahvin seurassa viihtyvä asiakas. Jos viettäisin kaupungissa enemmän aikaa, minusta tulisi varmaan vakioasiakas myös La Bohemeen ja Bar Bukowskiin.

Vilnan erikoisuus on feikkivaltio kaupungin sisällä. Kyseessä on siis taiteilija-kaupunginosa Užupis, joka on julistettu omaksi valtiokseen. Alueen kuninkaaksi on kruunattu paikallinen juoppo, ja muuriin kiinnitettyyn perustuslakiin kuuluu muun muassa säännökset, että “kaikilla on oikeus kuolla, mutta se ei ole vaatimus”, ja että “koiralla on oikeus olla koira”. Nykyisin alue on kuulemma keskiluokkaistunut, mutta siellä asuu edelleen paljon myös taiteilijoita.

Olen Tallinnassa asuessani suunnitellut reissua Vilnaan ikuisuuden, ja kyllä tämä kaupunki oli kaiken odottamisen arvoinen. Toivottavasti pääsen vierailulle pian uudestaan!

In a way, Vilnius was kind of a surprise to me. I had heard a lot of good things about the city, so my expectations were high. But I still wasn’t expecting it to be much different from other Baltic capitals. There are many similarities of course, which made me feel like home after a week on the road, but somehow the city felt very different to Tallinn.  Maybe it was the Old Town that didn’t have clear borders, or the bohemian Užupis district. A friend of  mine concluded that somehow Vilnius feels more Central European than Nordic, which could be explained by its close history with Poland and country’s catholic past.

The weather shifted from sunny to stormy, but I didn’t mind spending some time in cafes editing my pictures. I even found myself a favourite one, Mood Makers, where I wasn’t the only one enjoying some quality time with a laptop and good coffee. If I would stay in Vilnius for a longer period of time, I would probably become a regular customer also in La Boheme and Bar Bukowski.

The speciality of Vilnius is the mock state inside the city, an artistic district Užupis, that has declared itself as an independent state. “The king” of the state is a local drunkard, and the constitution involves laws such as “Everyone has a right to die, but this is not an obligation”, and that “A dog has the right to be a dog.” Nowadays the area has become more middle class, but the artistic influence is still visible.

I had been planning a trip to Vilnius for ages, and I have to say, that the city was definitely worth the wait. I hope I’m gonna see this city soon again!

Advertisements